Terapia ei vähennä odottamisen tuskaa

Nää on vähän vaikeita asioita nämä :/ Siis jos joku nyt tuntee että väheksyn terapian yms. apua, niin en tarkoita sitä. Jos elämä tuntuu näköalattomalta, niin kannattaahan sitä kokeilla. En vaan koe, että siitä ois tämänhetkiseen tilanteeseen hirveesti apua. Mulla on kuitenkin keinoja käsitellä surua ja ahdistusta, eikä ne siellä varmaan sen enempää vois mulle antaa?
Ps. Vitun sivellinkärkikynä alkaa kuolla just ku aloin tykkää siitä tosissaan