 |
Kuuntelin Kristiina Vuoren Siipirikon (2013) äänikirjana. Ajattelin, että koiran kanssa lenkkeillessä se voisi olla ihan kivaa. Olin väärässä. Mikään ei vituta niin paljon kuin parin lauseen skippaaminen, kun ei kuule autojen takia puhetta kuulokkeista. Lisäksi äänikirjan huonono puolena on, etten voi pikalukea ja harppoa ikävien kohtien yli. Mitä oli ensimmäisen 1/4 jälkeen koko ajan.
Ideana on, että orjaksi joutunut Selja pakenee valheen turvin vapauteen kotkan ja toisen orjan kanssa, ja joutuu sen takia elämään valheessa loppu elämänsä. Se voi kuulostaa kutkuttavan piinaavalta, muttä oli osin lähinnä ärsyttävää. Mutta ärsyttävintä kirjassa oli Seljan pakonomainen rakkaus, joka estää häntä saavuttamasta sitä vapautta, josta hän haaveili. Tällaisia ihmisiä on kai oikeassa elämässäkin - Ihmisiä, joiden todellisia haaveita pakkomielteinen rakastuminen tai muuten vaan johonkin takertuminen jarruttaa. Itse koen siitä lukemisen niin harvinaisen raivostuttavaksi, etten voi suositella kirjaa. Etenkään, kun lempihahmoni kuolee siinä puolessa välissä erittäin traagisesti ja loppu on pelkkää kidutusta. Ja jos luette, älkää ainakaan äänikirjana.
arvosana: ★
Paljon syvällisempää ja asiallisempaa analyysia kirjasta on esim. täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti