16. elokuuta 2014

Kahdenkympin kriisi

Ei, tää blogi ei oo muuttumas pelkiks kirja-arvosteluiksi, oon vaan lukenu viimeaikoina enemmän kuin pariin viime vuoteen. Ehkä se on osa sitä kahdenkympin kriisiä...

12. elokuuta 2014

Yoko Tsuno

Yoko Tsuno on belgialaisen Roger Leloupin (synt. 1933) sarjakuva japanilaisesta elektroniikkainsinööristä Yoko Tsunosta. Leloup on tehnyt kuvitusta mm. Tintin- ja Spirou -lehtiin. Yokon seikkailut alkoivat vuonna 1970. Hän ehtii sarjan aikana seikkailla avaruudessa että menneisyydessä nykyajan lisäksi. 

Leloupin jälki on teknisesti hienoa, paikoin hieman liiankin teknistä. Tarinan kuljetus ruuduin ei ole sulavinta mahdollista, ja tekstit tuntuvat hieman tönköiltä, etenkin kun tekstiä sivuissa riittää ihan tarpeeksi. Lucky Lukeen tai Tinttiin verrattuna sanoisin tämän olevan aivan yhtä seikkailullinen ja mielenkiintoinen, mutta samanlaiseen suosioon se ei ole ehkä päässyt joko piirrostyylin vakavuuden tai pääosan naispuolisuuden takia. Puutteet tyylissä eivät kuitenkaan häiritse, sillä juonellisesti Yoko Tsuno on ainakin minulle juuri sopiva.


Minua tässä sarjassa erityisesti kiehtoo, että sen päähenkilö on nainen. Käsittämätöntä! Eikä mikään tyhmä ja hyödytön tissisankari, jonka tarkoitus on vain herättää seksuaalisia tunteita lukijoissa, vaan oikeasti mielenkiintoinen hahmo. Kaiken lisäksi Yokolla on hirvittävän paljon naispuolisia kavereita, välillä sitä tuntee lukevansa ikään kuin feminististä sarjakuvaa. Vaikka siitä ei oikeastaan ole kyse, en vain ole tottunut näkemään samassa sarjassa niin paljon inhimillisiä naisia - sarjakuvat ovat kuitenkin aika patriarkaalisia. Tästä ei nyt kuitenkaan pidä pelästyä. Kyseessä ei ole todellakaan mikään naistenasiavalistussarjis, vaan seikkailusarjakuva, jossa kantavia teemoja on ystävyys.

Olen lukenut nyt Paholaisen Urut ja Ametistin kirouksen, joista molemmat sijoittuvat maapallon pinnalle. En ole avaruusjuttujen suuri ystävä, joten vähän mietityttää mitä tykkään avaruuteen sijoittuvista albumeista.

Ametistin kirouksen alkuperäinen julkaisuvuosi on 2012, eli sen ja Paholaisten urkujen ilmestymisajankohdan välillä on noin 40 vuotta, mutta tyylissä ei ole nähtävissä suuria muutoksia. Paholaisen urut ovat mahdollisesti nykyaikaan sijoittuva albumi, mutta se on ilmestynyt alunperin vuonna 1973, joten varsinaisesti tähän päivään se ei sijoitu. Don Rosamaisesti Leloup on käyttänyt hyödykseen todellisia paikkoja yksityiskohtaisesti. Minullehan se passaa, olen aina pitänyt siitä että tarinoilla on yhtymäkohtansa oikeaan maailmaan.

Kuten Tinteissä, albumit on numeroitu mutta ei alkuperäisen ilmestymisjärjestyksen mukaan, mikä hämmentää ja vituttaa. Aion todellakin metsästää kaikki suomennetut albumit käsiini, mutta lähikirjastoissani ei ikävä kyllä ole enempää kuin jo lukemani ja seutulaina maksaa euron kappale. Kalliiksi tulee jos kaikki täytyy tilata, mutta kalliiksi se kai tulee omistaakin.

Suosittelen kaikille sarjakuvan lukijoille, etenkin niille joita kyrpii ettei naispäähenkilöitä ole kuin shoujomangoissa.






8. elokuuta 2014

Liian söpö, höpö höpö


Mun kummallistakin kummallisemmat paketit saapuivat jälleen kerran lähipostiini. Tällä kertaa oli koreaernukamaa kyydissä, huoh. Tuossa ylimmäisessa putkilossa on juliste. Rullasin sen aukin ja totesin, että meidän yhteinen matkamme jäi tämän pituiseksi. Liian ylisöpö ja outo mun seinille (eikä mun seinille edes tule julisteita, tauluja vaan)

Toi yliluonnollisesti kiiltävä tuubi on joku ihme kasvonaamio (no en oikeestaan tiedä) Pääli puoli sanoo vain näin: Pig-nose (hoitosarjan nimi) clear blackhead peeling massage gel. Ok, kiitos. Takapuolella on myös ohjeet koreaksi. Niiiice. No, siis sivuilla josta tilasin oli kyl semmoset simppelit ohjeet ja aion kokeilla tätä tänään, katotaan kuoriutuuko naama kokonaan irti. Mut on mielenkiintosta kokeilla vähän korealaista kosmetiikkaa, kun kaikki aina kehuu sitä.
Okei, toi design oli vaan liian söpö ni siks.

 Pinkki laatikko on Block Bn uusi minialbumi H.E.R (ei-kpop-tietoiset, ette halua edes tietää enkä aina minäkään). Se oli yllättäin käsittämättömän söpö ja kaunis, kuten konseptiin kuului. Siellä osataan kyllä nämä pakkausdesignit. Se on varmaan melkeen tärkein syy, miks näitä levyjä kannattaa ostaa. Aukeaa kuin korurasia, oih ♥ mut sit nää kummallaset isopääjutut, eih.
Noi kortit, joita on yhteensä kuusi tai jtn joissa lukee Jackpot, tuli ton albumin mukana myöskin.



Kpop-albumeissa on lähes poikkeuksetta joku keräilykortti juttu, ja yhes albumissa saa vaan yhestä ryhmän jäsenestä kuvan. Block Bllä ei ollutkaan kuvakortteja (jackpot kortteja ei nyt lasketa) vaan paperinukkeja. Ja kyllä. Tämä on graafisen suunnittelun riemuvoitto. Sain Jaehyon, jonka seitsemästä jäsenestä se on ehkää... ööö... nooo tällä hetkellä kolmannes lempparini. Ryhmän nättipoika dorka.
 En kyllä todellakaan raaski leikata tota irti tosta aikoihin, ja voi ellä että myyn ton levyn joskus eteenpäinkin, en osaa sanoa. Se on niin kaunis mutta mitä mä sillä muka teen? :D Kaiken lisäks näitten levyjen säilyttämises on hirveä ongelma mihin ne laittais. Haluaisin et ne on esillä, koska ne on kauniita mut en todellakaan haluais et kukaan muu välttämättä huomiois niitä. En viitsis säilyttää niitä muitten levyjeni vieressäkään, koska niinkin voi käydä että iskä tulee kuuntelemaan mun huoneeseen musiikkia kavereidensa kanssa (mulla on ainoat kaiuttimet koko taloudessa) ja sitten ne näkee nämä kauheudet. Se olisi katastrofaalista, koska 1. se olis todella, todella awkwardia 2. Ne viel rikkois ne.



voi kyllä ei.

Levyn mukana tuli myös photobook, jossa on siis yleensä kauniita kuvia ja sanoitukset, tekijänoikeidet ja ryhmän kiitokset. Siis kuin normiartistien cd-koteloiden etukansilärpäke, mutta paksumpi ja överimpi. Alla näyte. Enkä mielestäni valinnut edes söpöintä pahinta. Tällainen opus kelpaisi jo itsessään kenen tahansa graafikon opinnäytetyöksi, huhhuh.
Ne on siis kai yli 20v miehiä
Nyt oon siis kerännyt ainakin tähän asti kaikki Block Bn levyt, (En siis ihan kaikkia, koska repackaget ja Jackpotin albumi on täysin turhia) ja voisin tästä lähin keskittyä suomalaisten tekijöiden levyjen ostamiseen, jotta maksaisin oikeasti musiikista, enkä nätisti asetelluista nättien poikien kuvista näteissä koteloissa. No ei. On Block Bn musa musta oikein hyvää. Mutta silti.

Anteeks kaikille ei kpopihmisille joiden mieltä järkytin.  Nyt kävi näin.

7. elokuuta 2014

elokuu

Ylin on vanhempi kuva, mutta kolme alimmaista on pelkästään kalenteria varten tehtyjä.





5. elokuuta 2014

Heinäkuu

Oho! Unohtui tuo heinäkuu välistä. Kokoonpano oli tällainen:

Hahmot  vasemmalta oikealle: Jerome, Rohan, Leo, Indiana, Alex ja Zip


Medolin

Puuka ja Medolin
 Paljon värejä ja kasveja ♥ Kaikki kuvat on tehty joko paljon aiemmin tai muuten vaan, mutta päätyivät sitten tähän proggikseen. Ehkä joku päivä paremmalla ajalla paremmin valmistettu kalenteri...

4. elokuuta 2014

WHAT IS LOVE

 Näitä elämää piinaavia biisejä löytyy varmasti lisää argh