30. kesäkuuta 2014

Olen tavannut kauneimman kirjan ikinä.








Aivan käsittämättömän laadukas kirja. Harmi etten saa sitä kotilainaan.

Joojoo teen joskus jotain kunnollisia postauksia.

28. kesäkuuta 2014

Vaikeinta on oikeesti maalaaminen

Yllätyn joka kerta, kuinka paskoja kuvia kännykän kameralla tulee, mutta olkoon.

Ihastuin kirjastossa tällaiseen kirjankanteen. Jokin siinä asettelussa oli kaunista, vaikka värit olivat aika karmeat.
Ei tästä näin nättiä kyllä tullut.



Jouduin vetämään valkoista varmaankin viisi kerrosta.
Apua, liian pinkit kukat ja turvonnut nainen!
Lopulta kukista tuli kumminkin tommoiset vaaleanpunaisen sävyiset, ja naisellekkin myrtsi ilme. Halusin tehä jonkun hienon mietelauseen, mutta oli liian korni.
Lopullinen versio on hiukan jännittävä. Nainen näyttää elämäänsä kyllästyneeltä kusipäältä, mutta ainakin se sopii tohon lauseeseen nyt? :D



23. kesäkuuta 2014

Katukatti Bob


Tällä blogilla ei vain ole mitään tietty aihepiiriä, huoh.

Kunnon kirjastolaisen tavoin vedin välistä tämän kirjan juuri muovittamisen jälkeen, ennen kuin kukaan asiakas sitä ehti nähdäkkään. 

Katukatti Bob (2014) James Bowen
"Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta.
Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen talonsa alakerran rappukäytävässä istui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.
 Nyt tämä Britanniassa jo miljoonan myydyn kirjan rajan saavuttanut huikea tarina on julkaistu myös suomeksi!"

Näin kertoo siis katukattibob.fi, kissaherran kotisivusto, jossa on aiheeseen liittyvää ja liittymätöntä kissajuttua. Myöskin kirjan voi tilata sieltä, tai lainata kirjastosta kuten kirjastoihminen tietysti suosittelee (kannattakaa mun työpaikkaa, pliis. Saatte sivistyä ja huvittua ilmaiseksi)

Tää kirja kiinnitti mun huomiota ensiksi, koska se oli kaunis kirja, kovakantinen ja designiltaan nätti. Kannessa olevan kissan tiukka ilme vaikutti juuri sellaisen kissan ilmeeltä, jolla oli konstit muuttaa jonkun elämä. Intensiivinen katse... Lisäksi olen täysin heikko kaikkia tarinoita kohtaan, joissa eläin auttaa ihmistä. Itken aina, eikä tämä ollut poikkeus. Muutaman kyyneleen ehdin vuodattaa.

James löytää kissan rappujen alta, eikä kyselyistään huolimatta löydä oranssille kissalle omistajaa. Lopulta hän arvelee sen olevan katukissa, kenties hylätty. Hän hoitaa sitä vähilla varoillaan, mutta valmistautuu erottautumaan siitä, arvellen että katukissa haluaa joku päivä lähteä jälleen omille teilleen. Miehen yrityksistä huolimatta kissa palaa aina takaisin, ja lopulta seuraa tämän mukana katusoittokeikoille. Bob mukanaan James tienaa lähes tuplat siitä, mitä yksin.
Siitä huolimatta vastoinkäymisiä satelee, ja voi vain ihmetellä kuinka paljon niitä suodaan yhdelle ihmiselle. James kuitenkin tekee kaikkensa pärjätäkseen - sillä hänenhän täytyy pitää huolta Bobista.

Vaikka kirja tosiaan kertookin Bobin saapumisesta James Bowenin elämään, se on myöskin puhutteleva teos katusoittajien ja muiden kadulla elantonsa ansaitsevien elämästä. Katusoittajia ja muita halveksutaan ja kehoitetaan hankkimaan oikea työ, vaikka se onkin metadoni-hoidossa olevalta lähes mahdotonta. On raskasta lukea, kuinka vähän reittejä pohjalta on ylös. Oli myös järkyttävää huomata, että ihmiset välittivät enemmän kissasta kuin itse ihmisestä, vaikka tavallaan se on ymmärrettävää. Kissat eivät dokaa ja aiheuttavat suhteellisen vähän ongelmia. Erityisesti Bob on mitä mainioin kissa, vaikka riehuukin välillä ympäri kämppää kuin heikkopäinen.

 On aina uudestaan ja uudestaan ihmeellistä, miten eläimen rauhoittava läsnäolo voi parantaa ihmistä. En voi tietää, sattuiko Bob vain ottamaan ilon irti seurasta ja sen tuomista hyödykkeistä kuten turvasta, lämmöstä ja ruoasta, vai oliko se aidosti kiintynyt mieheen, joka hoiti ja ruokki sitä. Mutta entä sitten? Yhdessäolo oli molemmille hyödyllistä.  James antoi Bobille huolenpitoa ja Bob Jamesille oman huomionsa. Minusta se on tarpeeksi ollakseen aitoa kiintymystä. 

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat ihmetellä ihmisen ja eläimen välistä suhdetta ja vain tykkäävät kissajutuista. Tai ihmisten selviytymistarinoista, sillä kirja on molempia.





11. kesäkuuta 2014

Kangaskassit








Olen viimein, noin vuoden junnailun jälkeen tehnyt kaikkiin kangaskasseihini jonkinlaiset kuvat. Sain jopa silitettyä ne ja sitten laitoin ne pesuun. Valitsin hellävaraisen pikaohjelman.

Mutta.
Unohdin ottaa ne pois.
Sitten ne pyörivätkin normipesussa extrakierroksen.



Lienee ilmeistä ettei mennyt niinkuin strömsössä. Punainen on haalistunut vaaleanpunaiseksi, kultatussi on lähtenyt pois melkein kokonaan ja musta on joko haalistunut kalpeaksi harmaaksi tai rapissut.

...
Käsityöt jumalauta






4. kesäkuuta 2014

Bros over hoes ja muita seksistisiä ilmauksia

Olin tässä parisen kuukautta sitten raivoamassa jotain sukupuoli-identiteeteistä (kuinka jotkut naiset väittää ettei oo naisia, koska eivät ole tietynlaisia naisia ja samalla lokeroivat naiset olemaan tietynlaisia, vaikka voisivat vain todeta olevansa erilaisia naisia) ja keskustelu jotain kautta siirtyi siihen että sanoin olevani mielestäni miehekäs nainen, enemmän kuin naisellinen. Mutta sitten eräs kaveri paljasti ajatelleensa, että olen enemmän naisellinen kuin miehekäs, ja järkytyin:
Sehän voi olla totta!
Tykkään laittautua bileisiin jos rauhassa ehtii, ja viimeisen vuoden aikana oon kiinnostunut myös vaatteista. En siis muodista koska ei paskaakaan kiinnosta mitä muut ajattelee et ois IN tänä kesänä... mut vaatteista. Oon kehittäny jopa jonkinlaisen vaatemaun. Emmä ennenkään ihan mitä tahansa vaatteita kauniina oo pitäny, mut nyt mun maku on toistaiseksi yhtenäistynyt. Elän jännitäviä aikoja.
Niin ja sit kuuntelen kpoppia mut se on ehkä enempi tyttömäistä ahahhahhaaa en tuu koskaan enää tuntee olooni aikuiseksi, kiitos kpop

Mut sit taas mun vaatemaku ei tosiaan ole yhtenäistymässä mitenkään naiselliseksi. Ja toisaalta voin hyvinkin käyttää ittestäni maskuliinisia määreitä kuten jätkä, äijä ja ne (koska ne vaan raflaa parhaiten) tosin koen ne kyl loppujen lopuks melko unisex sanoiksi? Sillee mikä on jätkän naispuolinen versio, likka? Ei kukaan käytä tollasta sanaa. Ainakaa täälpäin. Ollaan siis kaikki hyviä jätkiä. Tai tyyppejä.


1. kesäkuuta 2014

kesäkuu

Uusi ( tai no ei se ny enää uusi oo) kuva biitsillä chillailusta. Myönnän käyttäneeni mallikuvaa veden tekemisessä.

vanha, mahdollisesti vuonna 2011-2012 piirretty kuva, minkä huomaa raajojen epämääräisista mittasuhteista. Joka tapauksessa yksi lempitöistäni.