12. elokuuta 2014

Yoko Tsuno

Yoko Tsuno on belgialaisen Roger Leloupin (synt. 1933) sarjakuva japanilaisesta elektroniikkainsinööristä Yoko Tsunosta. Leloup on tehnyt kuvitusta mm. Tintin- ja Spirou -lehtiin. Yokon seikkailut alkoivat vuonna 1970. Hän ehtii sarjan aikana seikkailla avaruudessa että menneisyydessä nykyajan lisäksi. 

Leloupin jälki on teknisesti hienoa, paikoin hieman liiankin teknistä. Tarinan kuljetus ruuduin ei ole sulavinta mahdollista, ja tekstit tuntuvat hieman tönköiltä, etenkin kun tekstiä sivuissa riittää ihan tarpeeksi. Lucky Lukeen tai Tinttiin verrattuna sanoisin tämän olevan aivan yhtä seikkailullinen ja mielenkiintoinen, mutta samanlaiseen suosioon se ei ole ehkä päässyt joko piirrostyylin vakavuuden tai pääosan naispuolisuuden takia. Puutteet tyylissä eivät kuitenkaan häiritse, sillä juonellisesti Yoko Tsuno on ainakin minulle juuri sopiva.


Minua tässä sarjassa erityisesti kiehtoo, että sen päähenkilö on nainen. Käsittämätöntä! Eikä mikään tyhmä ja hyödytön tissisankari, jonka tarkoitus on vain herättää seksuaalisia tunteita lukijoissa, vaan oikeasti mielenkiintoinen hahmo. Kaiken lisäksi Yokolla on hirvittävän paljon naispuolisia kavereita, välillä sitä tuntee lukevansa ikään kuin feminististä sarjakuvaa. Vaikka siitä ei oikeastaan ole kyse, en vain ole tottunut näkemään samassa sarjassa niin paljon inhimillisiä naisia - sarjakuvat ovat kuitenkin aika patriarkaalisia. Tästä ei nyt kuitenkaan pidä pelästyä. Kyseessä ei ole todellakaan mikään naistenasiavalistussarjis, vaan seikkailusarjakuva, jossa kantavia teemoja on ystävyys.

Olen lukenut nyt Paholaisen Urut ja Ametistin kirouksen, joista molemmat sijoittuvat maapallon pinnalle. En ole avaruusjuttujen suuri ystävä, joten vähän mietityttää mitä tykkään avaruuteen sijoittuvista albumeista.

Ametistin kirouksen alkuperäinen julkaisuvuosi on 2012, eli sen ja Paholaisten urkujen ilmestymisajankohdan välillä on noin 40 vuotta, mutta tyylissä ei ole nähtävissä suuria muutoksia. Paholaisen urut ovat mahdollisesti nykyaikaan sijoittuva albumi, mutta se on ilmestynyt alunperin vuonna 1973, joten varsinaisesti tähän päivään se ei sijoitu. Don Rosamaisesti Leloup on käyttänyt hyödykseen todellisia paikkoja yksityiskohtaisesti. Minullehan se passaa, olen aina pitänyt siitä että tarinoilla on yhtymäkohtansa oikeaan maailmaan.

Kuten Tinteissä, albumit on numeroitu mutta ei alkuperäisen ilmestymisjärjestyksen mukaan, mikä hämmentää ja vituttaa. Aion todellakin metsästää kaikki suomennetut albumit käsiini, mutta lähikirjastoissani ei ikävä kyllä ole enempää kuin jo lukemani ja seutulaina maksaa euron kappale. Kalliiksi tulee jos kaikki täytyy tilata, mutta kalliiksi se kai tulee omistaakin.

Suosittelen kaikille sarjakuvan lukijoille, etenkin niille joita kyrpii ettei naispäähenkilöitä ole kuin shoujomangoissa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti